|

Kasvatus omavaraisuutta varten

Kasvatus omavaraisuutta varten

14 huhtikuu, 2017

Monet meistä haaveilevat maanläheisemmästä elämästä – työskentelemällä kehomme kanssa ja syömällä sitä, mitä itse kasvatamme. Neljä vuotta sitten uskalsimme uskaltaa ja perustimme oman maatilan – tavoitteenamme tulla omavaraisemmaksi sekä lihan että vihannesten suhteen. Näiden neljän vuoden aikana meillä on ollut monia rankkoja kokemuksia – kuten se, että kaaliperhoset voivat tuhota koko sadon yhdessä päivässä ja että kesäkuun yöpakkaset ovat ovelia ja arvaamattomia. Mutta myös sen, että lapset syövät mielellään itse kasvattamiaan vihanneksia ja että auringossa kypsytetty tomaatti suoraan kasvista maistuu paremmalta kuin mikään muu, mitä olen maistanut.

Lukijoiden pyynnöstä tässä parhaat neuvoni niille, jotka haluavat aloittaa ja kasvattaa enemmän kotikäyttöön.

  1. Kuinka paljon maata kannattaa viljellä? Right from the Earth -maatalouskirjassa esitetyn laskelman mukaan nelihenkinen perhe voi tulla omavaraiseksi vihannesten suhteen, jos heillä on 500 neliömetriä maata, jolla viljellä. Silloin kannattaa tietää, että keskimääräinen ruotsalainen omakotitontti on 1900 neliömetriä. Jos sinulla ei ole omaa maata, voit ehkä yhdistää voimasi toisen perheen kanssa? Silloin voitte myös auttaa toisianne viljelyssä. Kasvihuone ei ole välttämätön – mutta sen avulla voit pidentää kasvukautta ja lisätä satoa
  2. Rakenna se askel askeleelta. Aloita viljely pienessä mittakaavassa – älä mene liian pitkälle. Valitse muutama lajike huolellisesti ja opettele ensin hoitamaan niitä. Ja muista, että mikään ei ole parempaa kuin maaperä, jossa kasvatat. Paranna maaperää lisäämällä kompostia ja lannoitteita – se on vihannesten ravintoa! Todella hyvän vihannesviljelmän rakentaminen voi kestää useita vuosia. Parasta on, jos saat lannan läheiseltä maanviljelijältä, ratsastuskoululta tai otat esimerkiksi ruohonleikkuujätettä naapurin nurmikolta.

Etsi myös mentoreita maanviljelystä – ja yhteyksiä ihmisiin, jotka itse viljelevät maata. Kun voi jakaa takaiskuja, saada hyviä neuvoja tai saada käytännön apua toisiltaan, työskentelystä tulee paljon hauskempaa! Meidän tapauksessamme osa menestystä on se, että olemme yhdistäneet kaksi perhettä ja auttaneet rakentamaan Marstorps Matin.

  1. Syö tuoreena vai säilytä? Mieti, haluatko syödä kaiken tuoreena sesongin mukaan vai haluatko, että voit talvehtia vihannekset? Vaikka tämä vaatii enemmän tilaa, se on välttämätöntä, jos haluat olla omavarainen talvella. Kaalia ja pinaattia voi pakastaa, mutta juurekset on säilytettävä pakkasettomina kohtuullisen kosteassa ympäristössä.

Periaatteessa kaikista vihanneksista saa maukkaampia vain maitohapattamalla ne, mikä pidentää niiden säilyvyyttä useilla kuukausilla. Meillä ei ole vihanneksillemme varsinaista juurikellaria, mutta olemme rakentaneet kellarin portaiden alle eristetyn pensaikon. Ulkoseinään on asennettu tuuletusaukko, joka päästää kylmyyden pensastoon, ja eristetyt seinät varmistavat, että se pysyy siellä. Ruoan säilytyspaikan on oltava viileä, mutta se ei saa jäätyä.

  1. Valitse, mitä vihanneksia kasvatat. Tässä on seitsemän helposti kasvatettavaa, suosikkivihannesta, joista voi olla hyvä aloittaa.

Porkkanat kaikissa väreissä. Talvisäilytykseen, salaatteihin ja tuoremehuihin. Lapset rakastavat niitä

Mangold. Kasvaa nopeasti ja antaa suuren sadon. Voidaan käyttää samaan tapaan kuin pinaatti ja pakastaa.

Itse kasvatetut perunat ovat parempia kuin ostetut. Suosikkilajikkeeni on Asterix, jonka kuori on punainen ja liha kiinteän keltainen ja joka sopii erinomaisesti talvisäilytykseen.

Kaikenlaiset salaatit ovat hyviä kesällä, ja jos päätät kasvattaa talvisalaattia, lehtikaalia, voit korjata satoa lumen tuloon asti.

Sokeriherneitä. Suuri sato pienellä vaivalla, ja bonuksena lapset rakastavat niitä!

Kaikenlaiset sipulit. Valkosipuli tuottaa sadon istutusta seuraavana vuonna, kun taas keltaiset ja punaiset sipulit tulevat syksyllä.

Kurpitsat vaativat paljon ravinteita, mutta antavat yleensä suuren sadon ja paljon hedelmiä.

Viisi suosikkikirjojani kotiviljelystä.

Gustav ja Marie Mandelmannin kirjoittama Itseviljely syvällä laaksossa.

Kasvata omat vihanneksesi, Åke Truedsson

Itsehoito käytännössä, Maria Österåker

Suoraan maasta, kirjoittaneet Bella Linde ja Lena Granefeldt

Itsehallinta : käsikirja realisteille ja unelmoijille by John Seymoure

Go for the root vegetable!

Oletko kotitilallinen vai hipsteri?

(Lainasin kuvan minusta ja Jakobista Granngårdenin Grannliv-lehdestä, johon osallistuimme viime syksynä).

Claran oppaat & DIY, Claran omavaraisuus & ilmasto

23 Comments

Keskustele postauksesta

23 vastausta

Hannaskriver:2017-04-14 klo 17:32Hyviä vinkkejä!

Emelieskriver:2017-04-14 klo 18:37Super hyviä vinkkejä! Olen lukenut blogiasi jo monta vuotta, mutta se on erityisen inspiroiva nyt, kun olemme kumppanini kanssa päättäneet lähteä Göteborgista ja suurkaupungista maalaiselämään kotikylääni. Me molemmat luemme nyt blogiasi ja odotamme innolla ”Ihanaa Clara-elämää”?

Monaskriver:2017-04-14 klo 19:33Todella kutkuttavaa alkaa kasvattaa enemmän suurikokoista. Tällä hetkellä sitä tapahtuu vain parvekkeella, mutta haaveilee omasta maalaistalosta… Olisi hauska lukea postaus siitä, millaisia odotuksia sinulla oli ja miten itse asiassa kävi omavaraisuuden kanssa. Luulen että se vaikuttaa niin ihanalta mutta epäilen että haasteitakin on.

emblas.seskriver:2017-04-14 klo. 20:07Omaomavaraisuus tuntuu olevan leviävä trendi, toivottavasti jatkuu näin! <3
Hyvää pääsiäistä!
hugs
EmmaSvara

Sandra, Torpardrömskriver:2017-04-14 klo. 20:09Oh miten inspiroiva postaus! Me haaveilemme myös kasvisten omavaraisuudesta tulevaisuudessa, mutta se tapahtuu vasta sitten, kun saamme pienen talomme remontin valmiiksi. Kiitos mahtavista vinkeistä!

Astrid kirjoittaa: 2017-04-14 klo 20:24Vaihe vaiheelta, tomaattikasvi kasvilta rakennamme tuota unelmaa. Ei ole oikein saanut ideaa joten koko tonttiamme ei ole käytössä (vielä?) Mutta minä kasvatan takapihalla ja hän nurmikkoa etupihalla, haha! Tykkään myös Sara Bäckmon ”Erosta”. Koska se antaa viljelyn ja ilmaisun iloa! Ehkä ei niin faktapainotteinen, enemmänkin seurallinen, mutta luen sitä yhä uudelleen ja uudelleen!” Omavaraisuus tuntuu niin voimaannuttavalta! Olen myös yrittänyt tehdä saippuaa (lipeällä ja koko touhu), ihonhoitotuotteita, saan angorakaneja kehräämään villaa ja alan myös miettiä mehiläisiä. Asun asuinalueella, jossa on noin 1000 neliömetriä maata (miinus talo). Saa nähdä miten käy, mutta tämä on hieno harrastus!

Sandra Brunnströmkirjoitti:2017-04-14 klo. 20:56Suuri postaus mielestäni! Lukisin mielelläni lisää kasvatusvinkkejä ja ajatuksia omakotiasumisesta!

gammelmorskriver:2017-04-14 kl. 21:31Hieno kortti ja Jakob on tosi kiva ! Pidä huolta hänestä ja perheestäsi. Halauksia
Vanha äiti Pariisin ulkopuolellaVastaus

Hanna from Skalmsjö kirjoittaa: 2017-04-14 klo. 21:38Suuri postaus! Kiitos paljon 🙂 Vastaus

Vwwrites: 2017-04-14 at. 23: 27Kiitos tästä postauksesta, todella arvostettu. Niin taivaallisen mukavaa ja inspiroivaa luettavaa.vastaus

Jessicaskriver:2017-04-15 klo. 00:02Tämä oli tosi hauska postaus. On niin kiva saada vinkkejä ja oppia lisää viljelystä. Inspiroivaa 🙂 Vastaa

Emmaskriver:2017-04-15 klo. 06:26Sara Bäckmolla on hyviä vinkkejä blogissaan ja kirjassaan. Olin hänen kanssaan viljelykurssilla muutama viikko sitten, hänellä on todella hyvä ajatusmaailma miten käyttää multaa koko ajan. Ja miten ehtii viljellä kun on neljä pientä lasta, erittäin inspiroiva nainen!

iskriver:2017-04-15 kl. 08:19Minulla on 100 neliömetrin peltolohko ja kotona pieni läntti puutarhassa, jolla aloitin vähän pienenä! Istutin viime vuonna kaikenvärisiä porkkanoita, mutta liian myöhään (elokuun lopulla), joten ne eivät koskaan oikein kasvaneet. Mutta kerran sain eräältä pienpalstan pitäjältä taimen, joka oli ihmeellinen, se kasvoi ja siitä tuli kuin viidakko, libanonilainen squash, se pärjäsi karussa maaperässä ja kuivassa kesässä. Monta kurpitsan taimea syntyi! Kiitos rohkaisevasta postauksesta 🙂 Hyvää pääsiäistä!

marireskriver:2017-04-15 klo 13:11Siinä inspiroiva postaus! loistavia vinkkejä, kiitos paljon<3Reply

Fancy Miss kirjoittaa:2017-04-15 klo 15:47Ihana postaus! Olisipa minulla puutarha, jotta voisin kasvattaa asioita. Mutta tällä hetkellä kasvatan joitakin asioita kotona. Oljista ja kelmusta tehdyssä kasvihuoneessa. Se on viihtyisä. Tosin se ei ole niin suuressa mittakaavassa kuin toivoisin.vastuu

Thereseskriver:2017-04-16 klo 12:14Paras postaus 🙂
Itse olen aloittanut toisesta päästä, olemme omavaraisia lihan ja kananmunien suhteen, mutta kasvien suhteen voin ylpeillä varmaan vain sillä, että olen omavarainen raparperin ja ruohosipulin suhteen, eli sellaisten asioiden suhteen, jotka tavallaan kasvavat itsestään… Toivottavasti tulee lisää opettavaisia viljelypostauksia! 🙂 Vastaa

Ceciliaskriver:2017-04-18 klo. 07:28Lisää kuvia sinusta ja Jakobista! Fantastisen hieno kuva teistä!

Fridaskriver:2017-09-27 klo. 00:53Hienoa! Nyt meilläkin ajetaan. Kiitos hyvistä vinkeistä.vastaus

Linaleeskriver:2018-11-27 klo. 12:17Hi! Huomaan, että postauksesi on julkaistu kauan sitten. Mutta ajattelin, että saatat kuitenkin nähdä tämän kommentin. Omistan paljon maata, ja aion ostaa karjaa navettaan. Kysymykseni on seuraava: Pitääkö itselle tuotetusta raaka-aineesta/lihasta maksaa veroa?

Kristerskriver:2020-04-27 klo 12:54Eikö tässä ole paljon itsekkyyttä ympärillä?
Jos ihmiset ostavat kaupoista niin yhteiskunta saa
pienemmät verotulot ja maksut. Samalla
Luulen että ihmiset vaativat jatkuvaa hyvinvointia.
Että ambulanssin pitäisi tulla, palokunnan ja
että viemärit jne. toimisivat edelleen jne.
Onko tällaisia keskusteluja harrastajien keskuudessa?

WonderfulClaras kirjoittaa: 2020-04-27 klo 12:59Suurta itsekkyyttä en kutsuisi. Minusta itsekkyys on suurempaa niiden keskuudessa, jotka ajattelematta riistävät maapallon resursseja lyhytaikaisen hyödyn saamiseksi. On kuitenkin selvää, että verotuloja tarvitaan, jotta yhteiskunta voi toimia. Me myymme ylijäämävihanneksemme, joten siinä panostamme yhteiskuntaan mitä suurimmassa määrin 🙂 Vastaus

Hallerbäck Birgittaskriver:2023-05-02 klo 17:29To Kristerille
Maksamme täyden arvonlisäveron siemenistä, marjapensaista, mullasta, työkaluista ja kaikista muista tarvikkeista. Huijaan kuitenkin valtiota jonkin verran veroa, kun ompelen suurimman osan vaatteistani ja osan lahjoiksi. Onko se ehkä liian itsekästä minulta? Sekä mieheni että minä olemme maksaneet paljon veroa palkastamme. Itse asiassa jopa eläkkeistämme. 🌺Reply

Johannaskriver:2022-04-20 klo 18:07OBS Clara! Linkki Jacobin sivuille ohjaa suoraan kasinosivuille. Onko hänen nettisivunsa hakkeroitu? 🙁 Vastaus

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kommentti *

Nimesi *

Sähköpostiosoite *

Verkkosivusto * Verkkosivusto

Lisää viestejä aiheesta: Claran omavaraisuus & ilmasto, Claran oppaat & DIY

Uusi kirjani – Kodin almanakka

Miten jaamme työtä

Pakko olla tytön tyttö

Elokuu kostautuu raivokkaasti

Riskialtis olo, kun ei ole tottunut siihen

Kadonnut naisellinen tieto

Pidänkö minä siivoamisesta?

Loppukesän reseptit

Instagram

Underbaraclara Instagram

Lataa lisää Seuraa Instagramissa

Satt nere vid sjön och såg norrskenet spela över byn på ena sidan och månen glittra över vattnet på den andra. Sämre tisdagskvällar kan man ha!

Annonssamarbete @msb.se //
Sveriges motståndskraft börjar med varje människas engagemang i det lilla. Just nu pågår Beredskapsveckan där du kan lära dig hur du kan vara beredd vid en kris. Hos MSB kan du anta en utmaning baserad på en fiktiv kris som pågår under sju dagar, testa hur väl du klarar krisen och lära dig allt om hur du förbereder dig. Följ länken till MSBs i min profil eller via @msb.se

”Det som inte dödar härdar” lyder ordspråket. Men det är helt fel. Det som inte dödar det skadar en och gör en full av sprickor, nagg och krackeleringar. Jag önskar bara att jag hade förstått det tidigare. Att min mamma dog gav mig mycket vishet för min ringa ålder. Men det gjorde mig inte starkare. Och när jag blev utmattad mognade jag, lärde mig mycket om mig själv och mycket om att vara människa. Men upplevelsen gjorde mig inte starkare utan skörare.Jag avskyr tanken på att jag skulle vara skör eller vek. Men samtidigt är det också en lättnad att veta att den där skörheten kan förklara varför jag upplever ångest allt oftare. Varför jag har så nära till katastroftankar och varför jag ofta kan ligga vaken och oroa mig. Jag har levt och det sätter sina spår.Min vän Erica formulerade det så bra för mig en dag när vi diskuterade ångest: När man är ung tror man att man är som en fin vas som ska få stå i ett skåp hela livet och hanteras varsamt. Sedan blir man chockad och nästan förolämpad när man utsätts för saker. Man skickas runt, blir kantstött, repad och ful. Går sönder och bli nödtorftigt lagad igen. Naggad i kanten men förhoppningsvis fortfarande fungerande. Och det är liksom det som är själva livet. Vem vill leva i ett vitrinskåp?Åhå. Det är en liknelse jag förstår mig på. Livet är inte en vas som ska lämnas tillbaka i oanvänt skick.Det som inte dödat mig det har heller inte härdat mig – utan istället bara gjort mig extra känslig i vissa situationer. Men det har också gjort mig mer medkännande och klok. Livsvisdom kan man bara skaffa sig genom livserfarenhet och av livserfarenhet blir man kantstött. Det är naturens lagar och det är helt i sin ordning.

Ladda fler  Följ på Instagram

Levitä rakkautta

Samankaltaiset artikkelit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *